Tämä on esihenkilötyöhön liittyvän blogisarjan kolmas osa. Lue myös sarjan aiemmat osat:
1. osa: Esihenkilö – vetäydy oikein
2. osa: Esihenkilö – siedätkö ryhmäpainetta?
Blogisarjan edellisessä osassa totesimme työyhteisön ryhmäpaineen voivan synnyttää esihenkilössä ahdistavan tunteen. Pahan olon kasvaessa on riski, että esihenkilö reagoi johdettaviin kohtuuttoman vakavasti, oman ahdistuksensa ohjaamana. Joskus käsiteltävä asia on merkitykseltään pieni, mutta asiaan suhtautumista leimaa synkkyys. Jos ahdistus kasvaa hallitsemattomaksi, esihenkilö saattaa vetäytyä pois tai hermostua johdettaville.
Esihenkilöä auttaa sen tiedostaminen, ettei paine kohdistu häneen ihmisenä, vaan hänen rooliinsa muutoksen välikappaleena. Työyhteisö pyrkii luonnollisesti säilyttämään tutun ja turvallisen olotilan. Tällöin muutoksen käynnistäjä, myös esihenkilö, yritetään saada takaisin ruotuun ryhmäpaineen avulla.
Tällaista ahdistuksen sävyttämää johtamista voisi verrata tilanteeseen, jossa esihenkilö ja johdettava pitävät kiinni samasta kepistä, mutta eri päistä. Kun johdettava kääntää keppiä, esihenkilön ranne vääntyy ja kun esihenkilö reagoi tähän vääntämällä keppiä toiseen suuntaan, alaisen ranne vääntyy. Palaute tai reaktio toisen käyttäytymiseen on hyvin mustavalkoista ja tunnepitoista. Kun tällainen joustamaton vuorovaikutustapa muodostuu vallitsevaksi työyhteisössä, erilaisuudelle ja muutokselle jää kovin vähän tilaa. Pienestäkin asiasta nousee aina suuri myrsky.
Parempi tilanne olisi se, jos esihenkilö ja johdettava pitäisivät kuvainnollisesti kiinni narusta tai köydestä. Vaikka johdettava kääntää köyttä, esihenkilön ranne ei väänny. Toisin sanoen, kun esihenkilö tuntee ryhmäpaineen aiheuttaman ahdistuksen, hänen ei tarvitse provosoitua tai hermostua tilanteesta. Hän voi kaikissa tilanteissa olla yhteydessä johdettaviin ja säilyttää erillisyytensä tyynesti ja harkitsevasti, jopa kepeästi.
Kun työyhteisö oppii, ettei esihenkilöä voi manipuloida, työkäyttäytyminen alkaa suuntautua paremmin perustehtävän mukaisesti. Samoin työyhteisön yhteinen muutosvastarinta ja ryhmäpaine helpottavat, kun yhteisö ei saa tahtoaan läpi, vaan joutuu mukautumaan esihenkilön johtajuuteen. Tällöin esihenkilö tuo ryhmään turvallisuutta sekä vahvistaa suoraa viestintää ja erilaisuuden hyväksymistä. Yhteys johdettaviin sekä kyky erillistyä ryhmästä ja sietää ryhmäpainetta ovat jopa ratkaisevampia johtamisen onnistumisen kannalta, kuin syvällinen perehtyneisyys johdettavaan toimialaan.
Petri Ruotsalainen
