Pakko sanalla on negatiivinen kaiku. Jos ei hyvällä, niin sitten pakolla. En haluaisi pakottaa, mutta en voi muutakaan. Pakko ei ole kuin kuolla. Pakottamista pidetään heikkojen johtajien voimakeinona ja ihminen, jonka on pakko tehdä jotain, on varmasti onneton vaihtoehtojen puuttuessa.

Olen viime aikoina alkanut tykkäämään pakosta. Olen pikkuhiljaa ihastunut siihen, miten helposti pakko saa minut ja asiat muuttumaan.  Pakon läsnä ollessa, saan asiat tehtyä nopeammin kuin koskaan. Pakko haastaa minua hakemaan uudenlaisia ratkaisuja ja tekemään asioita totutusta poikkeavalla tavalla.  Olen oppinut etsimään ja rakentamaan itselleni ”pakkoja”, joiden kautta joudun tekemään asioita, joista en välttämättä aina ensisilmäyksellä pidä, mutta lopputulos on usein yllättävänkin hyvä.  Rakennan pakkoja myös sellaisten asioiden ympärille, joita en saisi muuten tehtyä. Saavutettu lopputulos miellyttää, vaikka hampaat pitääkin välillä purra tiukasti yhteen.

Pakko saa ihmisessä aikaan muutoksen, jota mikään muu ei saa aikaan. Ihminen lopettaa tupakanpolton lääkärin määräämästä pakosta. Yritys muuttaa toimintatapojaan, kun muuta vaihtoehtoa jatkamiselle ei ole. Pakko tekee muutoksesta nopeampaa, tehokkaampaa ja suoraviivaisempaa. Vatulointiin ja vaihtoehtojen miettimiseen ei kulu turhaa energiaa.  Pelkäämme pakkoa, vaikka usein se tarjoaa meille ratkaisun valmiiksi paketoituna.

Aion lanseerata suomen kieleen uusia pakko-myönteisiä sanontoja: Pakko päivässä pitää mielen virkeänä. Parempi pakko pivossa, kuin tuskailu oikean vaihtoehdon valitsemisesta. Pakko pitää ihmiset ja yritykset liikkeessä ja pakottaa meidät kehittymään, yleensä nämä ovat pakollisia edellytyksiä niin yksilön kuin organisaationkin olemassa ololle.

Rakastu sinäkin pakkoon, se vie todella jalat alta!