Suomalainen yhteiskunta on melkoisessa murroksessa. Meneillään oleva tilanne ravisuttelee koko julkista sektoria, mutta ehkä tilanne näkyy kaikista laajimmin kunnissa ja niiden vastuulla olevissa tai olleissa toiminnoissa. Ovathan kunnat, niiden vastuut ja kaiken taustalla olevat lait rakentaneet suomalaisen yhteiskunnan tietynlaisen selkärangan jo 150 vuoden ajan. Vastuuttamalla paikalliset organisaatiot tuottamaan palveluita, on turvattu, että tietyt palvelut ovat maantieteellisesti ja eri sosiaaliryhmien kannalta saavutettavissa syntymästä kuolemaan.
Vaikka kuntasektorilla koetaan, että viimeiset vuosikymmenet ovat olleet jatkuvaa muutosta, on nyt tehdyillä päätöksillä ravisteltu perinteistä kuntien autonomiaa ja rooleja harvinaisella tavalla. Tätä ei ole tehty vain valtionhallinnon iloksi, vaan taustalla ovat aidot yhteiskunnalliset ja taloudelliset paineet sekä tarve vastata muutoksiin, kuten väestön ikääntymiseen. Samasta syystä on oletettavaa, että vastaavia keinoja tarvitaan jatkossakin.
Muutoksen kelkassa
Sote-uudistus siirsi hyvinvointialueille yli puolet, noin 56 %, kunnan toiminnasta euroissa mitattuna. Sen myötä kuntaorganisaatio on selvästi pienempi ja investointien lyhentäminenkin on mietittävä aiemmasta poikkeavalla tavalla. Toisaalta esimerkiksi investoinneista vain 30 % kohdistui sote-sektoriin ennen sote-uudistusta, joten sote-uudistus vaikuttaakin yllättäen paljon esimerkiksi teknisen toimen suunnitelmiin. Tokikaan sote-sektori ei monessakaan kunnassa ollut taloudellisesti helpoin pyöritettävä, mutta laskennalliseksi joka tapauksessa infran ylläpitoa ja kehittämistä on jouduttu miettimään uusien realiteettien kautta.
Tilalle on tullut lisävastuitakin ja seuraavaksi kunnille siirtyy työllisyyspalvelut, mikä onkin luonteva jatke kunnan elinvoimatehtävälle. Kuitenkin niiden järjestäminen vaatii lain mukaan 20 000 asukkaan väestöpohjan. Paras-laista saakka on kuntakentässä kummitellut sama mystinen 20 000 asukkaan raja valtion hallinnon ohjauksessa tiettyjen palveluiden järjestämiseen. Yhteistyö ei ole huono asia, vaan usein viisautta, mutta joskus myös ainoa vaihtoehto.
Valveutuneet tai kurjuutta jakaneet kunnat ovat luoneet jo menestyviä yhteistyömalleja ja niitä tarvitaan jatkossakin. Julkisen talouden tila pakottaa valtiovallan tiukkaan kulukuriin, joten todennäköisesti puun takana odottaa lisää vastaavia kuntarajat ylittäviä uudistuksia. Yhtenä yhteistyömallina organisoitumisessa on ollut isäntäkuntamalli, jossa yksi veturi tuottaa palveluita muillekin.
Jo jonkin aikaa julkisessa keskustelussa on aika ajoin pohdittu, tuleeko kaikilla ja kaiken kokoisilla kunnilla olla täysin yhtenevät tehtävät. Sen suuntainen kehitys saattaa olla tulevaisuudessa yksi näkökulma, johon kunnan tulisi valmistautua esimerkiksi strategiatyössään. Mihin on tärkeintä fokusoitua, millä tavoin ja millä aikavälillä? Eri asia on toki, jos strategiana on vain selviytyä, jolloin kädestä suuhun eläminen voi olla toimivaa.
Olennaista onkin tunnistaa, mikä on alueelle kriittistä tai potentiaalista, missä kuntaorganisaation on tarve olla apuna ja mitä vastuuta kannattaa organisoida laajemmille harteille. Se, mikä paikallisesti on elintärkeää, ei välttämättä lue kuntalaissa – tai ole siellä ikuisesti. Samalla, kun kunta tunnistaa, mitä haluaa olla, on tärkeä ymmärtää myös, mitä kunta ei tulevaisuudessa aio, pysty tai saa olla. Näiden asioiden tulisi näkyä kaikessa aina strategisesta suunnittelusta yksittäisiin päätöksiin.
Uusivanha paikallisyhteisö
Oletettavasti joka kunta pitää olemassaoloaan tarpeellisena ja haluaa turvata toimintakykynsä. Hyvän tulevaisuuden takuuna on, jos kunnalla on valtionosuuksien ja tuloverotuksen lisäksi muuta rahoitusta. Lähes poikkeuksetta se on elementtinä, kun katsotaan joukosta positiivisesti poikkeavia kehityskulkuja kunnissa. Hyvinvointialueilla ei siirtynyt elinvoimatehtävää eikä siten niillä ole tarve kehittää rakenteita sitä tukien. Kunnilla ei olekaan varaa naiiviin uskoon, että joku muu katsoo heidän etunsa perään.
Tapahtuva yhteiskunnallinen muutos ja kaventuvat resurssit vaativat viisautta ja oikeita valintoja. Kaikki haluavat olla kehittyviä elinvoimakuntia, mutta joskus voi olla hyvä valinta erikoistua paikallisesti keskeisiin asioihin tai tunnistaa, mikä on oma rooli yhteistyössä muiden kuntien kanssa. Ikuisesti ei voi olla se aiempi kunnanvirasto eikä kaikkia tähtiä saa kurotettua taivaalta.
Huolehdi näistä asioista kunnassasi
Onko taloustilanne ja talouden kehitys arvioitu realistisesti koko taloussuunnitelmakaudelle?
- Onko suunnittelussa tunnistettu, mitkä toimet vahvistavat taloutta niin tulojen kuin menojen näkökulmasta?
Ovatko strategiset valinnat kirkkaat ja ajan tasalla?
- Onko tiedossa, mitä kunta haluaa olla? Onko valinta samalla realistinen ja oikealla tavalla kunnianhimoinen?
Onko myös toiminnan ja resurssien painopiste strategian mukainen?
- Onko strategian toimeenpano suunnitelmallista? Eletäänkö arkea koetun vai tavoitellun mukaisesti?
Juha Viitasaari
YTM, VTM
juha.viitasaari@outlook.com
