Julkisiin hankintoihin on ehdotettu merkittävää muutosta, joka pakottaisi eritoten kunnat huomattaviin muutoksiin tavoissa hankkia palveluita yhtiömuotoisilta sidosyksiköiltä. Lakiesitys ja siihen liittyvä työryhmän mietintö liittyvät hallitusohjelman tavoitteeseen lisätä yritysten edellytyksiä osallistua julkisen sektorin hankintoihin. Esitys on kohahduttanut laajasti. Se pakottaa kunnissa hakemaan uusia käytännön tason ratkaisuja ja päivittämään strategisia valintoja.

Erityistä huomiota esityksessä on kiinnitetty sidosyksiköiden ehtoihin. Julkinen sektori on hyödyntänyt monipuolisesti mahdollisuutta toteuttaa hankintoja in-house-periaatteella ilman kilpailutusta. Sidosyksikköstatuksen hyödyntäminen edellyttää, että hankintayksiköllä on päätäntävaltaa palvelun tuottavassa yhtiössä, siis tavallisesti omistusosuus palveluntuottajasta. Jatkossa riittävän päätäntävallan takaavan omistusosuuden tulisi olla vähintään kymmenen prosenttia, mikä pakottaisi kunnat huomattaviin järjestelyihin.

Kunnat ovat luoneet itsehallintonsa puitteissa paikallisia ja alueellisia yhteistyörakenteita tavoitteenaan tuottaa tarvitsemiaan palveluita kustannustehokkaasti, laadukkaasti tai muilla tavoitteilla. Joissain toiminnoissa järjestely on liittynyt ylipäätään siihen, että lakisääteinen palvelu on saatavilla esimerkiksi harvaan asutuilla alueilla, toisissa in-house -status on hankittu melko pienellä omistusosuudella. Jatkossa sama palvelu pitäisi toteuttaa kunnan omana työnä, uudelleen organisoidussa alle kymmenen omistajan sidosryhmäyksikössä tai kilpailuttamalla toteutus vapailla markkinoilla.

Selviävätkö kunnat muutoksen tuomista riskeistä?

Esitettyyn muutokseen liittyy taloudellisia ja laadullisia riskejä monessa palvelussa. Sen on kritisoitu lisäävän byrokratiaa ja hallinnollista taakkaa, mikä pikemmin nostaisi kustannuksia eikä välttämättä juuri lisää kilpailua. Pahimmillaan esitys asettaa kansalaisia eriarvoiseen asemaan, koska pienillä kunnilla ei ole resursseja järjestää palveluita tai pienillä markkina-alueilla ei ole riittävästi tarjoajia.

Vielä yhden vaikeuskertoimen tuovat toiset sidosyksiköt, sillä yksin omistajakunta ei hyödynnä in-house-hankintoja vaan myös toiset kuntaomisteiset sidosyksiköt. Samalla vaaditaan huomattavaa osaamista kilpailutuksissa. Kuntaomisteisten yhtiöiden tavoitteet tulisi saada sisällytettyä kilpailutuksiin tapauksissa, joissa palvelu päätetään ostaa vapailta markkinoilta. Jälleen uhkana on toisaalta hintojen nousu tai laadun heikkeneminen.

Lakisääteisten vastuiden ravistelu

Muutospaine kohdistuisi erityisesti tiettyjen välttämättömien toimintojen järjestelyihin. Niihin on muodostunut joko parhaat käytännöt sidosyksikkömallilla tai esimerkiksi merkittäviä alueellisia ja kansallisia toimijoita turvaamaan riittävän asiantuntemuksen. Muutamat esimerkit nousevat erityisesti keskusteluun:

• ICT-palveluissa ja taloushallinnon palveluissa toimintoja on helpompi organisoida usealle asiakkaalle kuin kunnan oman tiimissä. Pahimmillaan kunnat eivät pystyisi järjestämään kriittisiä ICT-palveluita ilman isoja harteita, mikä heikentäisi tietoturvaa ja kyberturvallisuutta yhteiskunnan peruspalveluissa.
• Jätehuoltoalalla on myös useita yhteistyöjärjestelyjä kuntien kesken. Sen kohdalla on toivottu poikkeusta 10 prosentin omistusosuuden vaatimukseen.
• Ruoka- ja puhdistuspalveluissa on yhtiöjärjestelyjä muun muassa suurten koulutusverkostojen, hyvinvointialueiden ja yhden keskuskeittiön kuntien ruokahuollon tarpeisiin.

Tarvitaan luovia ja uusvanhoja ratkaisuja

Kaikkiaan hankintalain muutosesitys rajoittaisi kuntien välistä yhteistyötä ja voisi johtaa toimivien yhteistyörakenteiden purkamiseen, uusiin ratkaisuihin tai ainakin luovuuteen. Yksinkertaisemmillaan osa toiminnoista siirrettäisiin sidosyksiköstä organisaation omaksi toiminnaksi. Lisäksi edessä voi olla yhtiöjärjestysten uusiminen, kun esimerkiksi jätehuoltoyhtiön omistusosuuksia ei voitaisi jyvittää asukasluvun mukaan kunnille.

Nouseeko esimerkiksi kuntayhtymien perustaminen uudeksi trendiksi tai alkaako muodostua uudenlaisia ylialueellisia yhteistyörakenteita. Paikkariippumattomissa palveluissa kunnat ja hyvinvointialueet saattavat löytää toisensa kaukaakin sen mukaan, missä on parhaat synergiat tai yhdistäviä erityispiirteitä. Luonnollisesti vaikutukset kohdistuvat suoraan esimerkiksi työpaikkoihin ja siten verotuloihin kunnassa. Siksi moni suosii mahdollisuuksien mukaan työpaikat turvaavia järjestelyjä.

Tämä pohdinta osuu monen muun muutoksen yhteyteen ja samalla ajoittuu tärkeään vuoteen, jossa monet kunnat pohtivat valtuustokauden vaihtuessa kuntastrategioitaan ja  omistajaohjaustaan. Tällä kerralla seuraavien vuosien suunnittelussa ja strategisissa valinnoissa kysytäänkin vielä tavallista onnistuneempaa harkintaa.

Miten teidän kunnassanne ratkotaan mahdollisesti edessä olevaa problematiikkaa? Olisiko siihen aika varautua jo kuntastrategiaa ja omistajaohjausta päivitettäessä?