Alansa huipulla toimivat organisaatiot koostuvat lähes poikkeuksetta henkilöistä, jotka kykenevät toimimaan erittäin itseohjautuvasti. Menestyvissä organisaatioissa itseohjautuvat yksilöt ja tiimit rakentuvat strategisesti tärkeiden asiakkuuksien ympärille ja määrittelevät tavoitteensa tämän pohjalta. Yksilöiden ja tiimien ohjausvoimana toimii asiakas.

Olennaista on siis edistää itseohjautuvuutta ja asiakaslähtöisyyttä organisaatiossa. Miten viedä sitä eteenpäin?

Yksi hyvä keino edistää itseohjautuvuutta on ottaa avuksi mentorit yksilöiden ja organisaation kehitystä tukemaan. Mentori voi olla organisaatiossa toimiva henkilö tai mentoriksi voidaan valita ulkopuolinen toimija. Mentorin valintaan on tärkeää käyttää aikaa ja resursseja, jotta mentorointiprosessin vaikuttavuus ja hyödyt saadaan maksimoitua. Mentorin valinnassa on tärkeää huomioida mm. osaamis- ja kokemustaustan sopivuus, motivoituneisuus tehtävään sekä kyky toimia ja olla vuorovaikutuksessa ihmisten kanssa. Keskinäisen vuorovaikutuksen onnistuminen, halu ja kyky reflektoida ja oppia sekä moniulotteinen omien ajatusten ja tekemisen haastaminen tukevat muutosta parhaiten.

Hyvä ulkoinen mentori on kehityskumppani, jonka kanssa pohditaan sopivia muutoksen askeleita. Kehityskumppani on muutoksen ammattilainen, joka mentoroinnin avulla auttaa organisaatiota kehittämään sen kulttuuria, toimintamalleja ja sisäistä osaamista niin, että itseohjautuvuus lisääntyy ja yksilöiden toiminta ja tavoitteet ohjautuvat organisaation kannalta oikeaan – asiakaslähtöiseen – suuntaan.

Kehityskumppani voi toimia organisaatiossa paitsi mentorin roolissa, myös sisäisen mentoroinnin edistäjänä. Kumppani voi auttaa organisaatiota kokonaisvaltaisesti esim.  kehitysohjelman avulla, jossa mentoroinnin kulttuuri ja toimintamallit juurrutetaan osaksi arkea. Näin organisaatiolle luodaan toimintatapa, jossa sen työntekijät toimivat itseohjautuvasti kehityksen edistäjinä.

Toimii kehityskumppani organisaatiossa sitten mentorina tai sisäisen mentorointikulttuurin rakentajana, hänen tärkein tehtävänsä on tukea itseohjautuvuuden kehitystä oikealla tavalla. Käytännössä tämä tarkoittaa muun muassa sitä, että kehityskumppani tuo havaintojaan esiin ja esittää keskeisiä ja kiperiäkin kysymyksiä, joita todelliseen itseohjautuvuuteen pääseminen edellyttää.

Valmentajana kehottaisin itseohjautuvuuteen pyrkiviä organisaatioita kysymään itseltään ainakin kahta asiaa:

Jotta yksilöt ja tiimit pystyvät aktiivisesti toimimaan strategian mukaisesti ja edistämään strategisesti tärkeitä asiakkuuksia, itseohjautuvuuden tulee toteutua kaikissa tilanteissa ja jokaisella organisaation tasolla.

Onko työntekijöiden itseohjautuvuus todella kokonaisvaltaista vai toteutuuko se ainoastaan tietyissä tilanteissa tai tietyillä organisaatiotasoilla? Kykenevätkö yksilöt toimimaan itseohjautuvasti myös omilla epämukavuusalueillaan vai pitääkö jonkun paikata tilanne? Entä miten organisaation rakenne sekä toimintatavat ja prosessit tukevat kokonaisvaltaista itseohjautuvuutta? Onko päätöksenteko itseohjautuvaa? Näitä kysymyksiä organisaation on hyviä pohtia kriittisesti, mutta avoimin mielin.