Tuttuakin tutumpi tarina muutosjohtamisesta: Parempaa tulevaisuutta lähdettiin tavoittelemaan suurin toivein. Aluksi innostus oli korkealla. Tavoitteita määriteltiin ja konkretisoitiin, toimenpiteitä ja seurantasykliä suunniteltiin. Hiljalleen kuitenkin arjen työ täytti kalenterit. Ajauduttiin takaisin vanhoihin toimintamalleihin, jotka olivat tuttuja ja helpon tuntuisia. Palavereiden tunnelma muuttui väkinäiseksi, kun tekemisestä huolimatta tavoitteet junnasivat paikallaan viikosta toiseen. Sekä johto että henkilöstö turhautuivat. Lopulta hanke kuopattiin kaikessa hiljaisuudessa.

Ennen kuin heität huolella laaditun kehityssuunnitelmasi roskakoriin ja aloitat taas uusien toimenpiteiden suunnittelun, kysy itseltäsi: Missä muutoksen pitäisi näkyä? 

Todennäköisesti toivottujen tulosten pitäisi näkyä jossakin liiketoimintamittarissa. Tavoite voi liittyä esimerkiksi myynnin kasvattamiseen tai kannattavuuden parantamiseen. Tavoite voi kohdistua myös asiakkaisiin tai henkilöstöön, vaikkapa brändin ja asiakaskokemuksen vahvistamiseen tai vastuunoton ja itseohjautuvuuden lisäämiseen. 

Tällaiset mittarit eivät kuitenkaan liikahda kovin nopeasti. Tällöin saatetaan päätyä johtopäätökseen, ettei kehitystoimilla ole ollut haluttua vaikutusta. Vähintäänkin tehtyjen toimenpiteiden vaikutusta on vaikea arvioida muutoksen hitauden vuoksi. Siksi muutoksen etenemistä ja kehityksen seurantaa tulisikin aina tehdä kahdesta näkökulmasta: 

• Miten tavoiteltua muutosta edistävät toimenpiteet ovat edenneet? 
• Jos toimenpiteet ovat edenneet, onko niillä ollut toivottu vaikutus? 

Ensin mainittu viittaa toiminnallisiin mittareihin, jotka kuvaavat muutoksen vaatimaa arjen tekemistä. Jos tavoiteltu muutos on kuvattu riittävän konkreettisella tasolla, nämä mittarit paljastavat edistymisen – tai sen puutteen – jo viikkotasolla. Tällöin päästään nopeasti kiinni kehitystä vauhdittaviin ja hidastaviin tekijöihin ja nähdään, että muutos etenee oikeaan suuntaan arjen toiminnassa. 

Jos sovittuja toimenpiteitä ei ole tehty, niiden vaikuttavuuden arviointi on pelkkää arvailua. Tällöin on hyödyllisempää keskittyä siihen, missä pullonkaula on: arjen systematiikkaan ja perustyön ja kehittämisen yhdistämiseen. 

Vasta kun toimenpiteet todistetusti etenevät, voidaan arvioida, onko niillä ollut toivottu vaikutus. Suoraan tähän vaiheeseen hyppääminen aiheuttaa paljon hävikkiä hyvien suunnitelmien joutuessa roskakoriin toimeenpanon haasteiden takia. 

Meeri Martimo
Tutkimus- ja kehitysasiantuntija
050 441 1899
meeri.martimo
@balentor.fi