Itseohjautuvuus ja siihen liittyvä johtajuuden ja esihenkilöroolien muutos ovat kuumimpia trendejä johtamisen kehittämisestä puhuttaessa. Työssäni yritysvalmentajana tapaan usein tilanteita, joissa itseohjautuvuus tai sen vaatimukset organisaatiolle on ymmärretty pahasti väärin.

Hurjimmillaan itseohjautuvuus tarkoittaa tilannetta, jossa esihenkilörooli poistetaan ja oletetaan ihmisten osaavan ”itsenäisesti ohjautua” yrityksen strategian ja yksilön henkilökohtaisten tavoitteiden mukaisesti. Yllätys voi olla melkoinen, kuin näin ei tapahdukaan. Toinen väärinymmärrys liittyy yksilöiden valtaan ja kykyyn tehdä omaan työhönsä liittyviä päätöksiä. Pahimmillaan itseohjautuvuus on hallitsematonta toimintaa, jossa kukin yksilö toimii haluamallaan tavalla ja tekee itsenäisiä päätöksiä ymmärtämättä niiden vaikutuksia kokonaisuuteen. Monella yksilöllä ei ole edes halua tai tarvittavaa osaamista itsenäiseen päätöksentekoon ja täyden vastuun ottamiseen työstään ja sen tuloksista; ainakaan ilman tukea.

Itseohjautuvan organisaation rakentamisessa olennaista on huomioida sekä organisaatiotasolla tarvittavat muutokset että ihmisten ajattelu- ja toimintatapojen muutokset. Ihmiset eivät voi toimia itseohjautuvasti, mikäli organisaation rakenteet ja toimintamallit eivät mahdollista tätä.  Itseohjautuvuuden tulee aina nojautua strategiaan!  Tämä strategia on tärkeä jalkauttaa yksilöille ja tiimeille: mikä on yhteinen suuntamme ja mitkä ovat tavoitteemme? Onko tiimien ja yksilöiden päätöksenteko ja tekeminen suuntautunut organisaation tavoitteiden mukaisesti?

Organisaatiorakenteiden ja johtamismallien tulee tukea tiimien ja yksilöiden itseohjautuvuutta, samalla kun varmistetaan, että kokonaiskuva säilyy kirkkaana.  Yksilötasolla itseohjautuva toimintatapa tarkoittaa kunkin yksilön kykyä johtaa itseään kohti yhteisiä tavoitteita. Itseohjautuvassa organisaatiossa ihmisten tulee kyetä johtamaan itseään, suuntaamaan omaa ajankäyttöään strategialähtöisesti sekä kyetä tekemään itsenäisiä omaan työhön liittyviä päätöksiä, ilman vahvaa esihenkilöohjausta.

Väärinymmärrettynä ja hallitsemattomasti toteutettuna itseohjautuvuus synnyttää vain kaaoksen.

Organisaatio ei ala toimimaan itseohjautuvasti sanomalla ääneen, että tästä lähtien olemme itseohjautuva organisaatio. Lisäksi ihannemielikuvanne organisaationne itseohjautuvasta toimintamallista ei välttämättä olekaan käytännössä optimaalisin toimintanne tehokkuuden kannalta.

Parhaimmillaan itseohjautuvuus kasvattaa ihmisiä ottamaan vastuuta omasta työstään, jolloin motivaatio ja ymmärrys kokonaisuudesta kehittyy. Johtajuus ei koskaan katoa, vaikka sen rooli ja muoto muuttuvat itseohjautuvaan organisaatioon siirryttäessä. Miten tähän Liisan Ihmemaahan päästään sitten käytännön ja konkretian tasolla, jos olemassa ei ole kaninkolo-oikoreittiä omaan itseohjautuvuuden ihannetilaan. Toisinaan esihenkilöiden ja johtajien uuden roolin oivalluttamiseen tarvitaan fasilitoivaa osapuolta. Organisaatiorakenteet ovat laiskiaisia muutoksessa ja kaiken lisäksi harkitsemattomasti tehdyt järjestelmämuutokset aiheuttavat vain muutosvastarintaa ja voimakkaan vastareaktion hyväksymiselle. Jos itseohjautuvuuteen siirtyminen herätti kysymyksiä, olen puhelinsoiton päässä keskustelemassa kanssanne itseohjautuvuuteen liittyvistä kehityshaasteista.